keskiviikko 5. marraskuuta 2008
LAMA
Kyllä on surullinen olo, kun aamulla kävelee töihin. Tyhjiä liiketiloloja ja loppuunmyyntejä on matkan varrella todella monta. Pelottaa, että olenko seuraava. Voisimpa tehdä jotain tilanteelle. Asiakkaathan sen loppupeleissä päättää, mitä yrityksiä he haluavat paikkakunnalle. Ei muuta kuin eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Lunta odotellessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti